Karpaloa kehiin!

Pakastimen kätköistä löytyi muutama pussi karpaloita, mistä tulikin jouluviikon sivuteema.

 Ensimmäisenä karpalot muokkautuivat kiisseliksi. Lämmin kiisseli sai rinnalleen vaniljakermajäätelöä. Happaman ja makean yhdistelmä maistui TODELLA herkulliselta.

 

 

 

 

 

Jäähdyttyään kiisseli pääsi joulupuuron rinnalle. Tästä ei valitettavasti ole kuvatodistetta, koska nälkäiset tontut unohtivat käyttää kameraa. Hyvältä maistui kuitenkin.  Karpalokiisselin ohje löytyy osoitteesta www.ideakeittio.fi/reseptit/karpalokiisseli-joulupuuron-rinnalle.

 

 Seuraavaksi karpaloista tehtiin piparipohjainen jäädyke. Suosittelen tekemään jäädykkeen irtopohjavuokaan - itse tein sen lasivuokaan, ja vaadittiin kolme aikuista kiskomaan sitä ulos. Omaan makuuni jäädyke oli mukavan kirpsakka, mutta perheen sokerihiiret valittelivat makeuden puutetta. Jäipähän minulle enemmän ;)

 

 

 

 

 

Lisäksi karpaloita löytyi salaateista, liharuoista, glögistä sekä erilaisten koristeiden muodossa hyvinkin yllättävistä paikoista. Nyt on tämän vuoden karpalokiintiö täynnä ;)

Varaslähtö jouluun!

Tänä vuonna rikoimme perinteitä ja otimme varaslähdön jouluun, jotta saimme suvun lapset samaan aikaan paikalle. Virallisena aattona juhlimme joulua siis toisen kierroksen, pääosin aikuisten kesken.

Keittiön kannalta tämä tarkoittaa, että jouluruuat on tehtävä kahteen kertaan. Tässä ensimmäisen kierroksen ruokatunnelmia. "Ensimmäinen joulu" sai juuri aivan uuden merkityksen...

 

Joululaatikoiden suhteen määrä pysyi hyvin hallinnassa, ne kun eivät läheskään kaikille maistu. Toisella kierroksella keskitymme niihin perusteellisemmin.

 

 

Hittituotteeksi nousi rosepippurein maustettu graavilohi, joka katosi kiduksiin hetkessä. Resepti siihen löytyy osoitteesta https://www.ideakeittio.fi/reseptit/graavilohta-ja-rosepippuria.



Jälkiruokana tarjoiltiin nuorison toivomuksesta voitaikinaan tehtyjä joulutorttuja.

"Ensimmäisenä jouluna" jaettiin suurin osa tämän vuoden lahjoista, tosin ei tietenkään niitä, jotka vasta pukki tuo. Lahjojen ohella syötiin hyvin, nautittiin kynttilänvalosta sekä pelailtiin seurapelejä. Oikeastaan tuplajoulun viettäminen on hyvä idea: Kunhan ensimmäisestä kerrasta on selvinnyt, sujuu toinen varmasti vähemmällä stressillä. Täytyy siis pitää konsepti mielessä. 

Pieleenhän se meni, vol. 2: Marenki

Kuten varmasti jo aiemmasta postauksestani tiedätte, sain etukäteisjoululahjaksi pursottimen. Luultavasti joulupukki inspiroitui muutama viikko sitten tekemistäni marengeista:

 

 

Marenki on kevyt enkelten herkku, kuten sitä joskus kuulee nimitettävän. Omat marenkini näyttivät valitettavasti ennemminkin enkelten koirien jo kerran syömältä herkulta. Seuraavaksi ohjelmassa on siis uusintakierros.

Uusintakierrosta henkisesti valmistellessa tekee mieleni jakaa varoituksen sana (muille) huithapeleille kokeille: palanut marenki EI ole hyvää. Eikä tuoksu hyvältä. Mutta ainakin naapurit kuulevat soivasta palohälyttimestä, että olet ahkera kokki, joten puolensa siinäkin.

Muutama viikko sitten tekemieni marenkien uuniversio onnistui melko hyvin. Mikroaaltouuniversion valmistusohjetta kannattanee vielä hieman tarkentaa... Ainakin tiedän, kumpi kypsennystapa seuraavalle kierrokselle valitaan. Päättele itse, kumpi on kumpi. Oikein vastanneiden kesken ei arvota mitään.

Talonrakennusprojekti

Joulu tulee rytinällä! Jouluvalot vilkkuvat ikkunassa ja joululaulut raikuvat. Eräässä kaupungin julkisessa rakennuksessa törmäsimme mahtavaan piparkakkutaloon (kuvassa yllä), mistä inspiroituneena päätimme tehdä sellaisen myös itse. Siitä se ajatus lähti...

Koska edellisestä piparkakkutalosta saattaa hyvinkin olla 20 vuotta aikaa, en/emme asettaneet tavoitteita kovin korkealle. Kuten työpsykologian kursseilla on opetettu, hyvien tavoitteiden tulee olla:
S=specific eli selvästi määitelty. Linnan sijaan tavoite on siis keksikasa, jonka kohtuullisella mielikuvituksella tunnistaa taloksi.
M=measurable eli mitattavissa oleva. Talon täytyy pysyä pystyssä vähintään kaksi tuntia valmistumisensa jälkeen, jotta siitä ehtii ottaa tarpeeksi valokuvia.
A=achievable eli saavutettavissa oleva. Tämä on se kohta, johon projekti todennäköisimmin kaatuu.
R=relevant. Piparitalo on jouluvalmistelujen kontekstin kannalta hyvinkin relevantti väliaskel.
T=timely. Projektin ajalliset raamit on helposti määritelty: Apukokki kömpii viimeistään klo 21 sänkyyn, joten siihen mennessä on paras olla valmista.

Tällä strategialla lähdimme urheasti mukaan projekti piparkakkutaloon. Projekti alkoi raaka-aineiden hankkimisella ja taikinan tekemisellä. Projektin seuraavat vaiheet voidaan tiivistää sanoihin "verta, hikeä ja kyyneliä"- tarkempi kuvailu jääköön tältä kertaa, kyseessä on kuitenkin suojaíkärajaton blogi. Lopulta illansuussa pöydällä seisoi tämä:

Sehän on talo! Tavoitteet saavutettu, tervetuloa joulu!

Pursottelua

 

Meillä kävi joulupukki hieman etuajassa ja toi tullessaan pursottimen. Halusin totta kai heti päästä kokeilemaan sitä tositoimissa; valitettavasti vain viikon herkkukiintiö oli siinä vaiheessa totaalisen täynnä. Onneksi kaapista löytyi perunoita, joten pääsin kuin pääsinkin saman tien harjoittelemaan pursottelua!

 

Pursottelu osoittautui oikein hauskaksi tekemiseksi. Pikkuisten kakkaroiden lisäksi muotoilin muusista mm. ruusukkeita. Totesin, että ruusukkeissa lopputulos näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen siitä, eteneekö reunalta keskustaan vai keskeltä reunaan päin.

Kokeilunhaluisille suosittelen tekemään muusista todella sileää tai  käyttämään suosiolla kaupan muusia. Itse jouduin nimittäin alussa kaivamaan tyllasta juuttuneita perunanpaloja kaksi kertaa minuutissa, kunnes alistuin survomaan muusin vielä hienommaksi. Virheistään oppii!

 

 

 

Herttuattaren perunoiden tarkempi resepti on luettavissa Ideakeittiön puolella osoitteessa  https://www.ideakeittio.fi/reseptit/herttuattaren-perunat.

 

 

 

 
 
 
 
 

 

Kylmäsavulohi-pinaattirulla

Tein jonkin aikaa sitten todella hyvän makuisen kylmäsavulohi-pinaattirullan, joka katosi kitusiin nanosekunneissa.Ohjeen pystyy suurin piirtein päättelemään kuvan perusteellakin, mutta on tarkemmin luettavissa Ideakeittiön kokoelmissa osoittessa https://www.ideakeittio.fi/reseptit/kylmasavulohi-pinaattirulla

Niinhän siinä kävi, että samaa oli tehtävä uudestaankin. Yllättäen rullasta tuli edeltäjänsä kopio, mikä ei ole minulle ollenkaan tyypillistä. Harvoin saman reseptin mukaan valmistettu ruoka näyttää kahdesti samalta meidän kotikeittiössä. Liekö alkavan muistihäiriön oire, kun aina jokin ainesosa jää uupumaan, vaikka kuinka orjallisesti noudattaisi reseptiä.

Reseptin noudattamisen ansiosta onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan kahdesti samaa herkkua. Ja kyllä maistui tälläkin kertaa!

Kiirettä joulun alla

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet aikamoista hullunmyllyä. Moni projekti lähestyy loppuaan ja joka saralla vaaditaan juuri nyt loppukiriä. Tietysti samaan kaaokseen osuvat suurinpiirtein kaikki mummojen syntymäpäivät ja kummilasten ristiäiset, joten viikonloputkin ovat olleen tehokkaasti aikataulutettuja.

Kiire on vaatinut veronsa myös ruuan saralla. Kahden viikon aikana päädyin nimittäin kolmesti lounaalle/päivälliselle pikaruokalaan. Onpahan ainakin saatu mahdolliset natriumglutamaatti- ja natriumkloridi-aliannostukset ennaltaehkäistyä. Parempi onni tällä viikolla...

Leipomisviikko

 

Muutaman viime viikon teemaksi on kummasti valikoitunut leipominen. Kyseiselle ajanjaksolle on osuneet muutamat syntymäpäivät, hääpäivät sekä perinteinen marraskuinen kotisohvan nurkassa nyhjäämisen kausi. Niinpä on tullut tehtyä jos jonkinlaista pullaa, kakkua ja piirakkaa. Itselleni parhaiten mieleen jäävät lammasmuffinsit, joista tuli oikeasti huvittavia. Tämä vaahtokarkkiohje onnistui merkittävästi paremmin kuin toinen vaahtisreseptini (kts. edellinen postaus).

Muffinsien ohje löytyy Ideakeittiön puolelta: https://www.ideakeittio.fi/reseptit/lammasmuffinssit

Omien leipomusten ohella tuli viikonloppuna syötyä urakalla syntymäpäiväherkkuja sukulaismummon täyttäessä pyöreät sata vuotta. Luulenpa, että alkaneella viikolla keskityn johonkin terveellisempään, esimerkiksi juureksiin...

Aina ei mene nappiin

Ostin tänään vaahtokarkkeja erään ideani toteutukseen. Koska niitä jäi reilusti yli, ajattelin kehittää toisenkin reseptin, jossa niitä voi hyödyntää. Ajattelin, että kaurakekseistä ja mikrossa lämmitetyistä vaahtokarkeistahan voisi saada aikaan taikinan, josta sen jäähdyttyä voisi piparimuotilla napsautella kauniita keksejä irti.

 

Vaahtisten lämmittäminen ja taikinamassan teko sujui kuin oppikirjassa. Pieleen alkoi mennä kohdassa, jossa taikina levitetään jäähtymään:

 

Eihän sillä ollut aikomustakaan a) irrota lusikasta b) muuttua levyn muotoiseksi.

 

Seuraavaksi pieleen meni kohdassa, jossa koitin saada möykystä palasen irti piparimuotilla: käsissäni oli tähden muotoinen purkka. Yhteenveto: Maku hyvä, sisällys kaipaa hiomista (rälläkällä). 

 

Ystäväni Google vinkkasi, että joukkoon kannattaa laittaa hieman voita. "Challenge accepted", sanoisi Barney Stinson. Uutta yritystä siis kehiin.

 

Toinen versio osoittautui yhteistyökykyisemmäksi. Ei siitäkään levyä tullut, mutta pallon muotoon se suostui muotoutumaan. Tulinkin sitten keksien sijaan kehittäneeksi kaurakeksin makuisen sokeripurkan. Markkinarako kai sekin. Ehkä nimeän nuo joulupalloiksi, pyöritän tomusokerissa ja annan joululahjaksi naapurille.

 Ja koska mitään ei heitetä pois, käärin ensimmäisen tahmataikinan lusikkaan ja söin sen tikkarina.

Banaanilettuset

Lauantaina jälkiruokana kokeilin paljon hehkutettuja karppaajan unelmia, banaanilettusia. Olen kuullut niistä jo useammalta ystävältä, jotka ovat patistaneet tekemään niitä. Yksi ystäväni on aivan koukussa näihin ja tekee niitä käsittääkseni vähintään aamu- ja iltapalaksi.
Lettuset on uskomattoman nopea tehdä: Banaani muussataan, siihen sekoitetaan muna ja leivinjauhe, ja ei kun paistamaan. Pieniä lettuja on helpompi hallita paistinpannulla, joten suosittelen pysymään koon suhteen kohtuudessa.

Minuun resepti ei paljosta hehkutuksesta huolimatta tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Lettuset olivat "ihan ok", eivät missään nimessä huonoja. Jotenkin olisin kaivannut niihin kuitenkin lisää syvyyttä. Ehkä lisäisin seuraavaan taikinaan pisaran verran hunajaa.

Yhteenveto: Meille tästä tuli akuutin makeannälän hätäresepti, mutta vain, jos pakastimessa on tarjolla rinnalle vaniljajäätelöä!

Banaanilettusten resepti löytyy osoitteesta https://www.ideakeittio.fi/reseptit/pikaiset-banaaniletut

Kanawrappeja

 Lauantai-illan huumana meillä tarjoiltiin kanawrappeja. Välillä olemme tehneet niin, että jokainen saa lisätä omaan wrappiinsä itse valitsemansa täytteet. Tällä kertaa kuitenkin tein ison kulhon yhteistä täytettä. Hyvältä maistui!

Pieni varoituksen sana tosin täytynee lausua: Laitoin täytteeseen valkosipulia oman makuni mukaan. Annoin täytteen makustua jonkin aikaa jääkaapissa, minkä seurauksena valkosipuli maistui vielä voimakkaammin. Itse tykkäsin, mutta sain osakseni muutaman kieron katseen herkkä-makuhermoisimmilta. Diplomaattisesti sanottuna valkosipulin määrän kohdalla saa käyttää harkintaa.




Yritin kääräistä ensimmäiset kaksi wrappia tuorekelmuun. Siitä ei valitettavasti tullut yhtään mitään: Kelmu ei kerta kaikkiaan liimautunut yhteen. Loput puolitetut wrapit syötiin siis käsin; Ihan riittävän hyvin ne niinkin pysyivät kasassa.







Wrappien tarkempi resepti löytyy osoitteesta https://www.ideakeittio.fi/reseptit/taytelaiset-kana-wrapit




 

Fast food meidän tapaan

Meillä syötiin tänään nopeasti ja simppelisti: lohta, fusilleja ja höyrytettyjä pakastevihanneksia. Kävimme nimittäin pitkällä lenkillä (lue aiempi postaus vinksahtaneista korvapuusteista, niin voit päätellä, miksi...) ja tulimme nälkäisinä takaisin. Fast food meidän tapaan :)

Hyvältä maistui, vatsa tuli täyteen!

Herkuttelijan korvapuustit

Vein viime viikolla syntymäpäiväni kunniaksi korvapuusteja töihin. Leivoin varmuuden vuoksi noin seitsemän pellillistä, jotta sain kaikkien vinksahtaneiden ohella syntymään myös tarpeeksi monta esittelykelpoista kappaletta. Siitä seuraten tämän viikon ohjelmassa on hieman enemmän urheilua, mutta se onkin sitten eri tarina... Puustit ovat ihanan helppoja tehdä ja niistä saa lähes poikkeuksetta hyvää palautetta.

Tässä käyttämäni ohje (itse tein sen muistaakseni kaksinkertaisena):

Raaka-aineet: 

5	dl	maitoa
50	g	hiivaa
2	tl	suolaa
2	dl	sokeria
3	rkl	kardemummaa
12	dl	vehnäjauhoja
200	g	voita
100	g	voita (täytteeseen)
		kanelia (täytteeseen)
		sokeria (täytteeseen) Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon murennettu hiiva. Lisää nesteeseen suola, sokeri ja kardemumma. Lisää joukkoon noin 3/4 jauhoista ja vatkaa voimakkaasti, jotta taikinaan syntyy hyvä sitko. Lisää loput jauhot sekä sulatettu voi. Taikinaa on alustettu tarpeeksi, kun se irtoaa ongelmitta kulhon reunoista. Kohota taikinaa liinan alla puolisen tuntia. Kauli taikinasta ohut levy. Lisää päälle voita, sokeria ja reippaalla kädellä kanelia. Rullaa taikina pitkäksi rullaksi. Leikkaa rullaaa viistoittain siten, että palat näyttävät kolmioilta. Sijoita kolmiot pellille siten, että ohuempi puoli tulee ylös päin ja paina sormella kolmiot hieman littuun. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Anna taas kohota puolisen tuntia, jos vain maltat ;) Paista korvapuustit 200 asteessa noin 13-15 minuuttia. Tuhoa vinksahtaneet parempiin suihin ja vie kuvassa esitetyn näköiset yksilöt töihin ihasteltaviksi. (ja ps. julkaisin ohjeen myös Ideakeittiön sivuilla, voit käydä myös siellä tykkäämässä https://www.ideakeittio.fi/reseptit/korvapuustit-0 Tämä ei ole maksettu mainos eikä Ideakeittiö ole tietoinen linkistäni)

Inspiraatiota etsimässä...

On minulla keittokirjoja, ihan useammallakin kielellä. Ohjeiden tarkka seuraaminen tuntuu kuitenkin olevan suurpiirteiselle luonteelleni ylivoimainen tehtävä. Jännä sinänsä, koska monissa muissa asioissa olen piinallinen pilkunviilaaja (kysykää vaikka mieheltäni).
Raaka-aineiden metsästysvaiheessa orientoidun pääasiassa reseptiin. Kuitenkin kun tulee aika koota raaka-aineista ruoka, voittaa oma sävellyshalu. Ja koska mitään ei koskaan kannata heittää pois, niin syödään sitten kolme päivää kotikeittiön erikoisuuksia, kuten suolattomia sämpylöitä.

Mites teillä?

Kotikokin keittiössä!

Hei ulkomaailma!

Tämän kirjoituksen myötä starttaa uusi keittiömaailmassa pyörivä Kotikokin blogi. Tervetuloa seurailemaan ruoanlaittoa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. En todellakaan ole ruoka-alan ammattilainen, minkä tulette hyvin pian huomaamaan. Kokkailutaitoni ovat kuin hiomaton timantti. Niiden avulla olen kuitenkin selviytynyt elämäni ensimmäiset 30 vuotta (okei, äiti taisi hoitaa tuosta ajasta noin 70 %), mikä mielestäni oikeuttaa ainakin puolikkaaseen papukaijamerkkiin.

Liityin tällä viikolla jäseneksi uuteen sosiaaliseen ruokayhteisöön Ideakeittiöön. Myönnettävä on, että jäin heti koukkuun. Yhteisössä suoritetaan erilaisia tehtäviä, joista kertyy tilille pisteitä. Kun pisteitä on ropissut tilille riittävästi, nillä saa lunastaa haluamiaan keittiötavaroita. Yksi tarjolla oleva tehtävä on ruokaan liittyvän blogin ylläpitäminen - bingo, osui ja upposi! Olen nimittäin jo pidemmän aikaa harkinnut blogin perustamista, ja nyt Ideakeittiön vauhdittama polkaisen sen vihdoin käyntiin.  (Pieni huomaamaton mainospala: Mikäli olet myös kiinnostunut liittymään Ideakeittiöön, voit ilmoittaa minulle sähköpostiosoitteesi. Lähetän sinulle kutsulinkin, jonka kautta rekisteröityessäsi saamme molemmat 500 pistettä).

Täytyypäs alkaa ideoimaan, mitä illalla syötäisiin... Postausta luvassa myöhemmin illalla, pysy kanavalla!

(Kirjoitus sisältää mainontaa, mutta ei perustu minkäänlaiseen yhteistyösopimukseen mainitun yhteisön kautta. Ideakeittiö ei ole kyseisestä kirjoituksesta tietoinen. Blogin kirjoittaja aikoo linkittää blogin Ideakeittiöön ja suorittaa siten yhden tehtävän; Lisäksi kirjoittaja elää toivossa, että joku tarttuu tilaisuuteen tulla kutsutuksi yhteisöön. Yhtä kaikki, kyseessä ei ole maksettu mainos.)