Joulu tulee rytinällä! Jouluvalot vilkkuvat ikkunassa ja joululaulut raikuvat. Eräässä kaupungin julkisessa rakennuksessa törmäsimme mahtavaan piparkakkutaloon (kuvassa yllä), mistä inspiroituneena päätimme tehdä sellaisen myös itse. Siitä se ajatus lähti...
Koska edellisestä piparkakkutalosta saattaa hyvinkin olla 20 vuotta aikaa, en/emme asettaneet tavoitteita kovin korkealle. Kuten työpsykologian kursseilla on opetettu, hyvien tavoitteiden tulee olla:
S=specific eli selvästi määitelty. Linnan sijaan tavoite on siis keksikasa, jonka kohtuullisella mielikuvituksella tunnistaa taloksi.
M=measurable eli mitattavissa oleva. Talon täytyy pysyä pystyssä vähintään kaksi tuntia valmistumisensa jälkeen, jotta siitä ehtii ottaa tarpeeksi valokuvia.
A=achievable eli saavutettavissa oleva. Tämä on se kohta, johon projekti todennäköisimmin kaatuu.
R=relevant. Piparitalo on jouluvalmistelujen kontekstin kannalta hyvinkin relevantti väliaskel.
T=timely. Projektin ajalliset raamit on helposti määritelty: Apukokki kömpii viimeistään klo 21 sänkyyn, joten siihen mennessä on paras olla valmista.
Tällä strategialla lähdimme urheasti mukaan projekti piparkakkutaloon. Projekti alkoi raaka-aineiden hankkimisella ja taikinan tekemisellä. Projektin seuraavat vaiheet voidaan tiivistää sanoihin "verta, hikeä ja kyyneliä"- tarkempi kuvailu jääköön tältä kertaa, kyseessä on kuitenkin suojaíkärajaton blogi. Lopulta illansuussa pöydällä seisoi tämä:
Sehän on talo! Tavoitteet saavutettu, tervetuloa joulu!