Uuniruokien viikko

Vuoden ensimmäinen kokonainen viikko alkaa olla takana ja jo nyt on nähtävissä, ettei elämää voi muuttaa kertaheitolla. Kolmesta hienosta suunnitelmasta (urheilu, nukkuminen, syöminen) sentään yksi on toteutunut koko viikon ajan: Olen urheillut säännöllisesti ja saavuttanut viikkotavoitteeni. Bojot siitä, vaikka kädet ovatkin soutamisesta rakoilla.

Kaksi muuta suunnitelmaani ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Viikon aikana ehdin yhden kerran ennen puolta yötä nukkumaan, onnistumisprosentti huitelee siis 14 % paikkeilla. Kannustavasti muotoiltuna voisi todeta, että alku on plussan puolella ja että tässäpä oiva kehittymistilaisuus. Paha vain, että ensi viikon työkalenteri näyttää tätäkin viikkoa täydemmältä, joten...

Kolmas tavoite, kaksi lämmintä ateriaa päivässä, on toiminut yllättävän hyvin, ainakin neljästi. Tasan niinä päivinä, kun olen pakannut kaksi ateriaa mukaan töihin ja syönyt siellä ennen kotiin lähtöä. Tämä vaatii valtavan määrän kokkaamista iltaisin, minkä vuoksi tämä onkin ollut vaivattomien pataruokien viikko. Ne nimittäin valmistuvat itsestään sillä aikaa, kun minä hankin rakkoja soutelemalla.

Uusi lempireseptini on "kaikki käteen osuva pataan, litra vettä päälle ja tunniksi uuniin". Näin ovat tällä viikolla syntyneet riisi-linssivuoka (resepti täällä: https://www.ideakeittio.fi/reseptit/riisi-linssivuoka), mausteinen kanapata (resepti täällä: https://www.ideakeittio.fi/reseptit/mausteinen-kanapata) sekä muutama muu kehitelmä, joiden kulinaarinen arvo ei ylitä henkilökohtaista rajalinjaa reseptin julkaisemiseksi. Kuten kuvassa näkyvä pataruoka. Viikon vinkki: älä laita pastaa muhimaan uuniin, siitä ei tule hyvää.

 

 

Projekti "ryhtiliike elämään" jatkuu. Nähtäväksi jää, mitä seuraava viikko tuo tullessaan.

Karpaloa kehiin!

Pakastimen kätköistä löytyi muutama pussi karpaloita, mistä tulikin jouluviikon sivuteema.

 Ensimmäisenä karpalot muokkautuivat kiisseliksi. Lämmin kiisseli sai rinnalleen vaniljakermajäätelöä. Happaman ja makean yhdistelmä maistui TODELLA herkulliselta.

 

 

 

 

 

Jäähdyttyään kiisseli pääsi joulupuuron rinnalle. Tästä ei valitettavasti ole kuvatodistetta, koska nälkäiset tontut unohtivat käyttää kameraa. Hyvältä maistui kuitenkin.  Karpalokiisselin ohje löytyy osoitteesta www.ideakeittio.fi/reseptit/karpalokiisseli-joulupuuron-rinnalle.

 

 Seuraavaksi karpaloista tehtiin piparipohjainen jäädyke. Suosittelen tekemään jäädykkeen irtopohjavuokaan - itse tein sen lasivuokaan, ja vaadittiin kolme aikuista kiskomaan sitä ulos. Omaan makuuni jäädyke oli mukavan kirpsakka, mutta perheen sokerihiiret valittelivat makeuden puutetta. Jäipähän minulle enemmän ;)

 

 

 

 

 

Lisäksi karpaloita löytyi salaateista, liharuoista, glögistä sekä erilaisten koristeiden muodossa hyvinkin yllättävistä paikoista. Nyt on tämän vuoden karpalokiintiö täynnä ;)

Varaslähtö jouluun!

Tänä vuonna rikoimme perinteitä ja otimme varaslähdön jouluun, jotta saimme suvun lapset samaan aikaan paikalle. Virallisena aattona juhlimme joulua siis toisen kierroksen, pääosin aikuisten kesken.

Keittiön kannalta tämä tarkoittaa, että jouluruuat on tehtävä kahteen kertaan. Tässä ensimmäisen kierroksen ruokatunnelmia. "Ensimmäinen joulu" sai juuri aivan uuden merkityksen...

 

Joululaatikoiden suhteen määrä pysyi hyvin hallinnassa, ne kun eivät läheskään kaikille maistu. Toisella kierroksella keskitymme niihin perusteellisemmin.

 

 

Hittituotteeksi nousi rosepippurein maustettu graavilohi, joka katosi kiduksiin hetkessä. Resepti siihen löytyy osoitteesta https://www.ideakeittio.fi/reseptit/graavilohta-ja-rosepippuria.



Jälkiruokana tarjoiltiin nuorison toivomuksesta voitaikinaan tehtyjä joulutorttuja.

"Ensimmäisenä jouluna" jaettiin suurin osa tämän vuoden lahjoista, tosin ei tietenkään niitä, jotka vasta pukki tuo. Lahjojen ohella syötiin hyvin, nautittiin kynttilänvalosta sekä pelailtiin seurapelejä. Oikeastaan tuplajoulun viettäminen on hyvä idea: Kunhan ensimmäisestä kerrasta on selvinnyt, sujuu toinen varmasti vähemmällä stressillä. Täytyy siis pitää konsepti mielessä. 

Pieleenhän se meni, vol. 2: Marenki

Kuten varmasti jo aiemmasta postauksestani tiedätte, sain etukäteisjoululahjaksi pursottimen. Luultavasti joulupukki inspiroitui muutama viikko sitten tekemistäni marengeista:

 

 

Marenki on kevyt enkelten herkku, kuten sitä joskus kuulee nimitettävän. Omat marenkini näyttivät valitettavasti ennemminkin enkelten koirien jo kerran syömältä herkulta. Seuraavaksi ohjelmassa on siis uusintakierros.

Uusintakierrosta henkisesti valmistellessa tekee mieleni jakaa varoituksen sana (muille) huithapeleille kokeille: palanut marenki EI ole hyvää. Eikä tuoksu hyvältä. Mutta ainakin naapurit kuulevat soivasta palohälyttimestä, että olet ahkera kokki, joten puolensa siinäkin.

Muutama viikko sitten tekemieni marenkien uuniversio onnistui melko hyvin. Mikroaaltouuniversion valmistusohjetta kannattanee vielä hieman tarkentaa... Ainakin tiedän, kumpi kypsennystapa seuraavalle kierrokselle valitaan. Päättele itse, kumpi on kumpi. Oikein vastanneiden kesken ei arvota mitään.

Talonrakennusprojekti

Joulu tulee rytinällä! Jouluvalot vilkkuvat ikkunassa ja joululaulut raikuvat. Eräässä kaupungin julkisessa rakennuksessa törmäsimme mahtavaan piparkakkutaloon (kuvassa yllä), mistä inspiroituneena päätimme tehdä sellaisen myös itse. Siitä se ajatus lähti...

Koska edellisestä piparkakkutalosta saattaa hyvinkin olla 20 vuotta aikaa, en/emme asettaneet tavoitteita kovin korkealle. Kuten työpsykologian kursseilla on opetettu, hyvien tavoitteiden tulee olla:
S=specific eli selvästi määitelty. Linnan sijaan tavoite on siis keksikasa, jonka kohtuullisella mielikuvituksella tunnistaa taloksi.
M=measurable eli mitattavissa oleva. Talon täytyy pysyä pystyssä vähintään kaksi tuntia valmistumisensa jälkeen, jotta siitä ehtii ottaa tarpeeksi valokuvia.
A=achievable eli saavutettavissa oleva. Tämä on se kohta, johon projekti todennäköisimmin kaatuu.
R=relevant. Piparitalo on jouluvalmistelujen kontekstin kannalta hyvinkin relevantti väliaskel.
T=timely. Projektin ajalliset raamit on helposti määritelty: Apukokki kömpii viimeistään klo 21 sänkyyn, joten siihen mennessä on paras olla valmista.

Tällä strategialla lähdimme urheasti mukaan projekti piparkakkutaloon. Projekti alkoi raaka-aineiden hankkimisella ja taikinan tekemisellä. Projektin seuraavat vaiheet voidaan tiivistää sanoihin "verta, hikeä ja kyyneliä"- tarkempi kuvailu jääköön tältä kertaa, kyseessä on kuitenkin suojaíkärajaton blogi. Lopulta illansuussa pöydällä seisoi tämä:

Sehän on talo! Tavoitteet saavutettu, tervetuloa joulu!

Pursottelua

 

Meillä kävi joulupukki hieman etuajassa ja toi tullessaan pursottimen. Halusin totta kai heti päästä kokeilemaan sitä tositoimissa; valitettavasti vain viikon herkkukiintiö oli siinä vaiheessa totaalisen täynnä. Onneksi kaapista löytyi perunoita, joten pääsin kuin pääsinkin saman tien harjoittelemaan pursottelua!

 

Pursottelu osoittautui oikein hauskaksi tekemiseksi. Pikkuisten kakkaroiden lisäksi muotoilin muusista mm. ruusukkeita. Totesin, että ruusukkeissa lopputulos näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen siitä, eteneekö reunalta keskustaan vai keskeltä reunaan päin.

Kokeilunhaluisille suosittelen tekemään muusista todella sileää tai  käyttämään suosiolla kaupan muusia. Itse jouduin nimittäin alussa kaivamaan tyllasta juuttuneita perunanpaloja kaksi kertaa minuutissa, kunnes alistuin survomaan muusin vielä hienommaksi. Virheistään oppii!

 

 

 

Herttuattaren perunoiden tarkempi resepti on luettavissa Ideakeittiön puolella osoitteessa  https://www.ideakeittio.fi/reseptit/herttuattaren-perunat.

 

 

 

 
 
 
 
 

 

Kylmäsavulohi-pinaattirulla

Tein jonkin aikaa sitten todella hyvän makuisen kylmäsavulohi-pinaattirullan, joka katosi kitusiin nanosekunneissa.Ohjeen pystyy suurin piirtein päättelemään kuvan perusteellakin, mutta on tarkemmin luettavissa Ideakeittiön kokoelmissa osoittessa https://www.ideakeittio.fi/reseptit/kylmasavulohi-pinaattirulla

Niinhän siinä kävi, että samaa oli tehtävä uudestaankin. Yllättäen rullasta tuli edeltäjänsä kopio, mikä ei ole minulle ollenkaan tyypillistä. Harvoin saman reseptin mukaan valmistettu ruoka näyttää kahdesti samalta meidän kotikeittiössä. Liekö alkavan muistihäiriön oire, kun aina jokin ainesosa jää uupumaan, vaikka kuinka orjallisesti noudattaisi reseptiä.

Reseptin noudattamisen ansiosta onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan kahdesti samaa herkkua. Ja kyllä maistui tälläkin kertaa!